Jenni Kostamo
Ollessani ensimmäistä vuotta opiskelemassa Parolan lukiossa vuonna 2001, lähdin mukaan silloin perustettuun Parolan musiikkiteatteriin. Kauaa ei mennyt, teatterikärpänen taisi puraista välittömästi. Olinkin aktiivinen musiikkiteatterilainen koko lukioaikani. Seuraavaksi olin mukana erilaisissa produktioissa opiskelupaikkakunnallani Mikkelissä, niin perinteisen, kuin improvisaatioteatterinkin syövereissä.
Vuosi takaperin tein paluumuuton kotipaikkakunnalleni Hattulaan, ja aloin
ikävöidä jälleen teatteriharrastuksen pariin. Hattulan harrastajateatteri ei
ollut minulle juurikaan tuttu entuudestaan, mutta pääsin sattumalta mukaan,
kun minulle sopiva rooli olikin yhä täyttämättä. Viime syksystä asti olen
siis pyörinyt mukana tämän teatteripoppoon riveissä.
No, millaista teatteria tämä sitten on minun, tällä erää teatteriryhmän
uusimman tulokkaan, näkökulmasta? Yksi sana tulee heti ensimmäisenä mieleen:
innostunutta! Työn alla olevan näytelmän harjoituksissa vallitsee mukavan
rento tunnelma, ja joukkoon onkin ollut helppo solahtaa. Jokainen näyttelijä
tuo omaa tulkintaa ja luonnettaan rooliinsa, ja ryhmämme vahvuus onkin sen
monipuolisuus. Nuoria ihmisiä toki porukassa voisi olla enemmänkin.
Mitään ammattilaisiahan emme ole, mutta harrastajateatterin lumo piileekin
juuri siinä, että tätä tehdään ensisijaisesti omaksi iloksi. Niin minä
ainakin asian näen. Teatteriharrastus on nauramista, heittäytymistä (joskin
myös vuorosanojen pänttäämistä, unohtelua ja mokailua) ja oman itsensä
haastamista. Iloinen sekametelisoppa, josta alun lukutreeneistä harjoitus
harjoitukselta kootaan ehjempi kokonaisuus. Hattulan harrastajateatterissa
mukana oleminen on projektityöskentelyä ja tiimityötä, ja ennen kaikkea
mukavaa ja luovaa vastapainoa arjen pyöritykselle.
Tätä tekstiä kirjoittaessani ensimmäiseen ensi-iltaani on vielä muutama
viikko aikaa, joten en lähde ennustamaan tulevaa… Suosittelen kuitenkin
kovasti teatteriharrastusta kaikille niille, joita aihe vähänkin kutkuttaa.
Lähde siis mukaan, jos jo kiinnostuit. Voisi sitä sunnuntai-iltansa paljon
huonommassakin seurassa ja puuhassa viettää!
Terveisiä harrastajateatterin näyttämöltä!