Ohjaus: Pekka Laine
Rooleissa: Mikko Viljanen, Marika Wahlman, Jenni Kostamo, Pekka Verho,
Marja Sinisalo, Risto Pekonen, Marja Karjalainen, Anniina Mustalammi ja
Jari Kelho
Lue näytelmän yleistiedot Näytelmät.fi -palvelussa.
Mikä on tärkeintä nykypäivän maalaiselämässä? Perheonni, oikea määrä lehmiä navetassa vai kuuluminen EU:hun. Hattulan Harrastajateatteri laittaa maalaisarvot järjestykseen kevään näytelmässään “Hämeen Hitain”. Saara Kesävuoren farssi nykypäivän maalaiselämästä EU:n direktiiviviidakossa elää siis tätä päivää ja sen ongelmia, joista selvitään vain juonimalla. Uusilla eväillä on kuitenkin vanhat raamit; nuoruus vastaan vanhuus, kaupunkilaisuus vastaan maalaisuus, kokemus vastaan oppineisuus.
Hitaus, joka ennen oli pilkka hämäläisessä nilkassa, onkin nyt
arvotavaraa, jonka geenien saaminen saa maksaa “maltaita“. Väliäkö
sillä, onko navetassa oikea määrä lypsäviä tai peltoa edes perunamaan
kokoinen pläntti ilmoitetuista kymmenistä hehtaareista. Pääasia että
Hämeen hitaimman kusinäyte saadaan varmasti Brysseliin. Tässä
kaupanteossa wiskipullo ja matkalahjakortti ovat kevyitä
kauppavälineitä. Tosin naapurusten välit selvitellään edelleenkin
pienillä käsityönäytteillä.
“Hämeen Hitain” ei näytelmänä ole nimensä veroinen. Päinvastoin, menoa
ja meininkiä riittää. Kunhan vain katsojien niskat eivät nyrjähdä, sillä
näytelmän tapahtumaketjut vyöryvät niin näyttämöllä kuin sen
sivuillakin. Pyöritäänhän Kesävuoren tekemässä tekstissäkin välillä
Bryssel – Pirkkala ja kuinka ollakaan, tapahtumien painopiste kolahtaa
kuin luonnostaan Hattulaan. Sielläkö on se Hämeen hitain, jonka geenit on saatava EU:n geeniteknologian korkeimpaan käyttöön?
Saara Kesävuori on uuden ajan kirjailijoita. Vuodesta 1985 alkaen romaaneja ja näytelmiä on ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Hämeen Hitain ilmestyi 2001, joten sen viesti EU:n ja hämäläisen maalaiselämän välisistä epäsovinnaisuuksista osuu nyt kohdalleen. Hämeen Hitain-näytelmän Kesävuori on tehnyt varta vasten harrastajateattereille. Näytelmän moniulotteisuus ja liikkuvuus asettavat kuitenkin omat rajansa. Farssi on aina hauskaa niin yleisölle kuin esityksen tekijöillekin. Tällä kertaa hulvattoman kielenkäytön perusteella olemme yhteistuumin päättäneet asettaa näytelmälle 13 vuoden ikärajan. – PEKKA LAINE